Etusivu : TET : TET kannattaa ottaa tosissaan : Kokemuksia TET-harjoittelusta: Ida Lönnqvist
Pongahdin käsi pystyssä ilmaan koulumme opinto-ohjaajan kysyessä; ”Kuka pitää kirjoittamisesta?” Opo antoi minulle sähköpostiosoitteen ja halusi minun kysyvän TET-työpaikkaa. Näin sain TET-paikkani Taloudellisesta tiedotustoimistosta, ja otin lisää selvää TATin sivuilta.
Ensimmäinen tapaaminen, jännitti aivan kamalasti. Otin äitini mukaan, koska minulla on huono suuntavaisto ja huoltajan piti allekirjoittaa TET-sopimus. Oloni kuitenkin helpottui, kun kuulin tehtävistäni mitä voisin tehdä ja työtoverini suunnittelivat minulle jo tulevaisuuteni, ammatin ja paljon muuta. Olen kamalan hiljainen, enkä tiedä annoinko silloin mahdollisimman hyvää kuvaa itsestäni, mutta hehkuin onnesta löytäessäni näin mielenkiintoisen TET-paikan.
Ensimmäisenä päivänä minua jännitti. Itsensä tuntee vaan niin pieneksi ja mitättömäksi. Ei uskalla aina kysyä ja häiritsevintä on punastumiseni. En oikein tiedä mistä puhuisin ja haluan näyttää osaamiseni, mutta pelkään liikaa epäonnistumista. Minulle puhuttiin, ja kuulin uusia outoja sanoja ja nyökkäilin vaan näyttääkseni viisaalta. - Hölmö, sanon itselleni jälkeenpäin. Mutta koko TET-jaksollani opin paljon tekemään itse ja yrittämään parhaani.
Mukavat ihmiset ja aika rento meininki saivat minut hyvälle tuulelle. Haasteet työtehtävissäni olivat hyväksi minulle ja innostivat minua jatkamaan. Saadessani uuden työtehtävän tunnen itseni tarpeelliseksi ja hymyilen sille.
Se, että pääsin kouluruuista irti ja olen syönyt paremmin kuin koskaan ennen, on leuhkimisen arvoinen aihe koulussa! Olin joka päivä maistamassa jotain uutta ja outoa. Kuten äyriäispastaa (mistä otin kyllä kaikki merenelävät pois).
Työtehtäväni olivat tarpeeksi monipuolisia. Pääsin avustamaan Yrityskylän ja Nuorisofoorumin tehtävissä, pakkasin kansioita, kirjoitin blogi-kirjoituksia, tein pikkuisia avustustöitä, minut otettiin valokuvaukseen mukaan ja sain istua kokouksissa. Näistä sain todella paljon tietoa ja taitoa.
Harmikseni sain tuntea miltä työmatkat tuntuvat (eivät ole kamalan mukavia), mutta se saattoi johtua huononevasta säästä, koska kalliit talvikenkäni menivät piloille.
Välillä tuntui, ettei minun pientä ääntäni kuultu tai otettu huomioon, ja yllätyin, kun minulta alettiin kysyä omaa mielipidettäni ja se otettiin huomioon. Vau!
Näin viimeisellä viikolla alkaa tuntua vähän haikealta. On vaikea lopettaa heräämisrutiinit ja vähän inhottaa palata koulu elämään.
Mutta TET antoi muutakin kuin kokemuksen ja sain jättää oman sormenjälkeni – ja osaan töistä – myös käden jälkeni.
TET on tuottanut tuloksia, kun huomaan sen saaneen sydämeni sykkimään saapuessani paikalle ja itkemään kun suljen oven perässäni. Tässäkö se oikea…
Tällä tavalla uskomaton TET-paikka herätti ujon tytön sisällä jotain uutta. Ja tämä ujo tyttö kiittää Taloudellista tiedotustoimistoa enemmästä, kuin mahtavasta kokemuksesta.
Ida Lönnqvist
Latokartanon peruskoulu, 9. lk