Aa kesän lapsi mie oon!

| Blogi

Hellurei! Kesä tuli, lumet suli ja mie olen opetellut olemaan aikuinen. Olen maksanut laskuja, avannut säästötilin, tehnyt vuokrasopimuksen ja hankkinut kotivakuutuksen.

Aino-Sofia_varpaatOlen kuitenkin pitänyt tiukasti kiinni myös lapsellisesta puolestani. Olen vaatinut lakkiaisiin tarjolle vohveleita ja prinsessakakkua. Melkein toivoin siihen koristeeksi barbia, samanlaista kun 5v. synttäreilläni oli.  En myöskään suostunut laittamaan kenkiä jalkaan, vaan juoksin ulkona avojaloin. Maassa oli ehkä vielä vähän lunta, mutta jos mittari näyttää 19 ⁰C, on kesä. Ajattelin, että teen sen nyt kun vielä voin. Ensi vuonna saatan jo tarvita naapurin pikkutytön juoksentelemaan kanssani, muutenhan se olisi aivan liian lapsellista.

Olen välivaiheessa. En oikein tee mitään. Odottelen vain. Odotan pääsykokeita ja kesätöitä. Suunnittelen mitä kaikkea haluan tehdä sitten kun, vaikka voisin ihan hyvin tehdä nyt tai huomenna. Välivaiheessa päässä pyörii myös tuskastuttava määrä enimmäkseen täysin tyhjän päiväisiä asioita, kuten kysymys siitä, olenko aikuinen tai pitääkö minun käyttäytyä kuin aikuinen. Ihan kuin se olisi ajankohtaista ja tarpeellista määritellä vaikka itsenäistyminen onkin kalenterissa seuraavana ja jokainen kummin kaima päivittelee kuinka vanha jo olen.Aino-Sofia_jaatelo

Tulin siihen tulokseen, että aikuisuus ei määrity sen mukaan kuinka monta vuotta on täällä seikkaillut tai kuinka monta ruokalajia osaa tehdä. Sen kriteerejä ei ole oma asunto, yksin pärjääminen tai klassiset hillityt tarjottavat. En oikeastaan ole varma, onko kukaan koskaan täysin aikuinen.

Disneyhän siitä jo huomautti: ”Who said we have to grow up?” Ehkä siis tarjoan juhlissani lättyjä kermavaahdolla. Ehkä en juokse avojaloin kun vielä voin, vaan siksi koska voin.


Aino-Sofia Orjasniemi

Kirjoittaja on abi, joka opiskelee Rovaniemellä Lyseonpuiston lukiossa.