Kolme keinoa nuoren kohtaamiseen – kannusta, tue, patista

| Emmi Hannuksela

Erimielisyyksien selvittely kaverin kanssa. Jatko-opintopaikan valinta. Kesätöiden hakeminen. Miksi se on joillekin niin helppoa, mutta toiselle lähes ylitsepääsemätöntä?

Nuoret ovat murrosiän tuomien äkillisten muutosten vuoksi alttiina mielialojen heilahduksille ja erilaisille epävarmuuden tuottajille. Tilanne, johon toinen vastaa lamaantumisella, voi aiheuttaa toisessa välinpitämättömyytää. Osalle pieni sanakoe on stressin aihe, toisille sitä ei ole edes hylättyjen saaminen.

Nuoret ja heidän ongelmansa ovat aina yksilöllisiä, joten kaikkiin tilanteisiin sopivaa yhtä auttamiskeinoa ei ole. Hiukan kuitenkin yksinkertaistamalla, jakaisin nuoren kohtaamisen kannustamiseen, tukemiseen ja patistamiseen.

Kannustaminen on pääasiassa ennaltaehkäisevää

Kannustaminen riittää useimmiten, ja useimmille nuorille. Tarkoitan kannustuksella aikuisen käyttäytymismallia, joka on sekä suoraa että epäsuoraa. Suora kannustaminen on pääasiassa sanallista, joskus konkreettisia tekojakin. Annetaan kehuja ja rohkaistaan nuorta tekemään hänelle tärkeitä asioita. Epäsuora kannustaminen on kaikista hienovaraisin ja huomaamattomin tapa, jota aikuisetkaan eivät välttämättä huomaa antavansa tai vastaanottavansa. Se on huomion antamista nuorelle: tervehtimistä, hymyilemistä ja kuulumisten kyselyä. Vaikka se aikuisen näkökulmasta voi tuntua mitättömältä, nuorelle se antaa kokemuksen välittämisestä.

Raja kannustamisen ja tukemisen välillä on jo varsin häilyvä

Tukemista tarvitaan yleenä silloin, kun nuorta mietityttävä asia on ehtinyt kehittyä jo ongelmaksi. Ongelman olemassaolo voi esiintyä lukemattomin eri tavoin. Joskus aikuiselle vain tulee tunne, ettei nuorella ole kaikki asiat kunnossa. Ongelman tullessa ilmi, nuorille tulisi välittää tunne, että asiaa todella lähdetään nyt yhdessä aikuisten kanssa selvittämään. Kaikkiin ongelmiin ei aina aikuisillakaan ole ratkaisua. Pahinta nuorelle ei kuitenkaan ole se, ettei ratkaisua ongelmaan löydy, vaan se, ettei asialle tehdä mitään, lupauksista huolimatta.

Pahinta nuorelle ei ole se, ettei ratkaisua ongelmaan löydy, vaan se, ettei asialle tehdä mitään, lupauksista huolimatta.

Kieltäminen, käskeminen, korjaaminen – uhkailu, kiristys, lahjonta. Negatiivisesta sävystään huolimatta patistelua voi hyvinkin kuvata jokapäiväisenä kasvattamisena.

Tukemisesta poiketen patistelu ei vaadi suoranaista ongelmaa, joskin ongelmat usein vaativat enemmän patistelua. Kenkien laittaminen telineeseen ja vaara peruskoulun reputtamisesta vaativat molemmat patistelua, vaikka niistä ei ole tavanomaista puhua edes samassa lauseessa. Yhdistävä tekijä on, että kummatkin vaativat aikuisen periksiantamatonta patistelua, minkä vuoksi se on kaikista esitellyistä keinoista kaikkein aikaavievin. Tuloksena voi kuitenkin olla puhdas eteisen lattia tai peruskoulun päättötodistus. Jälkimmäinen tosin saattaa vaatia kuukausien työn.

Nuoren kasvaessa ja löytäessään elämälleen mieluisan suunnan paistelusta voidaan toivon mukaan vähitellen luopua, viimeistään aikuistumiseen mennessä. Tukemisen keston suhteen sen sijaan ei tule hätiköidä. Nuori saattaa tarvita tukea pitkäänkin, vaikka tavoitteena toki on, että siitä voitaisi jossain vaiheessa luopua. Tilanteesta riippumatta kuitenkin kannustuksella on oma paikkansa nuoren elämässä, vieläpä pienellä vaivalla.

Pidetään lujasti kiinni kannustamisen ajatuksesta aina, kun olemme nuorten kanssa tekemisissä. Olipa kyseessä sitten kannustaminen, tukeminen tai patistelu, yhden aikuisen on vaikeampi saada aikaan muutosta, koska nuorten elämään vaikuttaa useampi aikuinen. Me tarvitsemme toisiamme: opettajat, vanhemmat, huoltajat, isovanhemmat, harrastusten ohjaajat. Kun tuntuu, että keinot loppuvat, voimme nuorta auttaaksemme tukeutua toisiimme. Yhteisen suunnitelman avulla on helpompi puhaltaa yhteen hiileen.


Kolme keinoa nuoren kohtaamiseen – kannusta, tue, patista

Emmi Hannuksela

Oppilaanohjaaja , Viljakkalan Yhtenäiskoulu

Kirjoittaja on vuoden opo 2018 ja oppilaanohjaajan viransijaisena Viljakkalan Yhtenäiskoulussa Ylöjärvellä. Vapaa-ajalla hän mielellään leipoo makeita herkkuja, erityisesti kakkuja. Tavaramerkkinä on mahtava maku, mutta yksinkertainen (lue: mitäänsanomaton) ulkomuoto.