Töissä opintojen ohessa – pitääkö olla huolissaan?

| Marja Kopeli

Viikoittaisessa televisio-ohjelmassa ruoditaan katsojien lähettämiä elämän pieniä ja suurempiakin kysymyksiä humoristisväritteisesti huolinäkökulmasta. Vastaus löytyy paneelikeskustelussa juontajan iloisesti johdattamana. Milloin ollaan huolissaan, milloin ei.

Kansainvälisessä tutkimuksessa on todettu, että noin puolet suomalaisista korkeakouluopiskelijoista käy töissä opiskelun ohessa. Se on enemmän kuin Euroopassa keskimäärin. Samoin suomalainen opiskelija on eurooppalaista siskoaan tai veljeään useammin töissä sillä alalla, jota hän opiskelee.

Pitääkö tästä työssäkäymisestä olla huolissaan? Perinteisesti mm. ammattikorkeakoulun opettajakunta on kantanut huolta siitä, että opiskelija ei opiskele ”täysipäiväisesti”, vaan mokoma keksii perustaa perheen ja hankkiutua vielä töihinkin. Miten kummassa siinä ehtii enää opiskelemaan kunnolla!

Nyt tuo huoli on kääntymässä niin päin, että aletaankin pian olla huolissaan niistä korkeakouluopiskelijoista, jotka eivät käy töissä opintojen ohessa. Niin sanotut työelämätaidot tai geneeriset taidot ovat nousseet työllistymiskeskusteluissa pinnalle. On alettu ajatella, että opintojenaikainen työssäkäynti voikin olla olennaisen tärkeää tutkinnon jälkeiselle työllistymiselle koulutusta vastaaviin tehtäviin.

Samoin on alettu tarkastella työtehtävissä kertyviä taitoja ja nähdä ne osana tutkinnossa tarvittavaa osaamista. Osaamisperustainen koulutus lähtee siitä, että osaamista voi kertyä korkeakoulun lisäksi työssä tai harrastuksissa ja että tuo osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan hyväksilukemismenettelyllä. On puhuttu AHOT-menettelystä eli aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisesta osaksi tutkintoa.

Nyt on alettu rakentaa menettelyjä myös sille, että opiskelijan työssäkäynti opintojen aikana nivotaan osaksi tavoitteellista opiskelua kolmikantasopimuksella. Opiskelija, työnantaja ja opettaja yhdessä miettivät joustavia menettelyjä opintojen suorittamiseen ja osaamisen osoittamiseen. Termi, jota tästä käytetään, on opinnollistaminen. Tällä tavoin esimerkiksi kesätyö on mahdollista suunnitella osaksi tutkintoa silloin, kun työtehtävät kartuttavat sopivasti opiskelijan osaamisprofiilia.

Nyt syksyllä kesä ja kesätyöt tuntuvat kaukaisille muistoille. Mutta oli kesä tai talvi, mahdollisuuksia töihin tulee varmasti. Siitä olisin huolissani, jos yksikään niistä ei olisi opinnollistamisen arvoinen.


Töissä opintojen ohessa – pitääkö olla huolissaan?

Marja Kopeli

Koulutusvastuusuunnittelija , Koulutusvastuusuunnittelija

Kirjoittaja on eAMK- ja Toteemi-hankkeiden projektipäällikkö ja koulutuksen kehittämisen keskustuki Savoniassa. Tyhjää päänsä kävelemällä luonnossa ja ratkoo iltarutiineinaan visaisia sanaristikoita.