Hakupäätöksiä suurella kysymysmerkillä

| Blogi

Rairuohon istuttamista, siivousta ja liukastelua ihanilla keväisen jäisillä pyöräteillä. Kolmen tunnin mietintäkävelyjä, suklaamunia ja lempisarjojen maratoneja. Asunnon etsintää, pitkiä aamuja ja auringonlaskujen metsästystä. Kaikkea tätä on tarvittu, jotta saisin päätettyä minne haluan yhteishaussa hakea. Kaikki tämä on ollut oleellisen tärkeää, jotta voisin parin päivän välein saada uuden idean, joka kääntää kaikki suunnitelmat päälaelleen.

Aino-Sofia_yhteishaku_maisema.jpgOlen niitä ihmisiä, jotka seisovat vartin jäätelölaarien edessä arpomassa kahden uutuusmaun välillä. Olen se supershoppaaja, joka päätyy ostamaan kolme huulipunaa, koska valinta oranssin- ja viininpunaisen sekä hivenen violettiin taipuvan sävyn välillä on liian vaikea. Miten minun pitäisi osata valita opiskelupaikka ja uusi kotikaupunki, kun en edes osaa päättää, haluanko Da Capo -karkkeja pussissa vai patukkana?

Viimeisin suunnitelmani olivat journalistiikan opinnot Tampereella. Aloin kuitenkin pian miettiä, onko Tampere kaupunki, jossa haluan asua seuraavat kuusi vuotta. Sitä edellinen suunnitelma, valokuvaus Kuusamon kansanopistossa, kaatui siihen, etten uskonut pystyväni asumaan asuntolassa. Vähitellen kaikki alkavat hermostua. ”Eihän se voi olla noin vaikeaa!”

Minun täytyy kuitenkin olla eri mieltä. Se on aika hemmetin vaikeaa, ja niin se saakin olla. Kysymyksiä nimittäin on loputtomasti, ja hyviä vaihtoehtoja valtavasti. Mitä sivuaineita voi valita? Millainen yliopistorakennus on? Olisiko ammattikorkea sopivampi? Missä kaupungissa on parhaat kahvilat? Mistä olisi helpointa päästä luontoon? Missä asuminen ja kulkeminen onnistuvat halvimmalla? Missä tiedekunnassa olisi samanhenkisiä ihmisiä? Mitä kautta pääsisin tekemään haluamaani työtä? Mitä työtä ylipäätään haluan tehdä?

Ystäväni sanoi kuulleensa, että loppujen lopuksi on ihan sama mitä opiskelee tai missä työskentelee, jossain vaiheessa se kuitenkin alkaa tuntua työltä. Hänelle tieto oli huojentava. Ehkä minunkin pitäisi vain lopettaa kyseleminen, ja hakea jonnekin. Lopputuloshan on joka tapauksessa sama.Aino-Sofia_yhteishaku_paasianen

Se kuitenkin tuntuu väärältä. Miksen saisi tehdä juuri niin kuin haluan, tai pikemminkin juuri kuten minun on pakko? Miksen saisi haaveilla järjettömyyksistä ja soutaa ja huopaa? Niin, lisää kysymyksiä.

Pahoittelen, mutta tämä postaus ei sisällä suuria oivalluksia eikä elämänohjeita. Tämä on yhtä suurta kysymysmerkkiä, jonka toivon parissa viikossa taipuvan erikoispitkäksi varmuutta kirkuvaksi huutomerkiksi.


Aino-Sofia Orjasniemi

Kirjoittaja on abi, joka opiskelee Rovaniemellä Lyseonpuiston lukiossa.