Heipat niin monille

| Blogi

Hellurei! Tästä lähtisi viimeinen blogi, melkein on nostalgiset tunnelmat. Ehkä hiukan ironisesti, olen suurimman vallinnan vaikeuden edessä vasta nyt. Se myös sattuu kummasti olemaan se sama, jota jo ensimmäisissä postauksissa pyörittelin. Enkö ole vuodessa edistynyt yhtään?

Kysymys on tietysti välivuodesta. Tuosta kiistellystä tauosta, jonka aikana yhdet reissaavat, toiset lukevat pääsykokeisiin ja kolmannet suuntaavat armeijaan. Vuodesta tai puolesta, jonka aikana saisi etsiä itseään ja tulevaisuuttaan. Ajasta, joka jakaa ihmiset kahteen leiriin.Kunkoululoppuu_blogi_A-S_IMG_5287

Mie päätin pitää sen jo vuosia sitten. Ajattelin seurata sisarusten jäljillä ja suoda itelle hengähdystauon. Kaavailin matkoja ympäriämpäri. Ensin reppu selässä ja vaelluskengät jalassa Norjan kautta Islantiin, sitten vedettävää matkalaukun järkälettä kiskoen ainakin Berliiniin, Amsterdamiin ja Englannin pikkukyliin. Ehkä jossain välissä olisin ehtinyt joogaamaan Intiaan ja kävelemään Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitille.

Sitten tulivat ohjauskeskustelut, muiden huolet opiskelumotivaation katoamisesta ja matkustuksen turvallisuudesta sekä omat spekulaationi siitä, ovatko muut oikeassa. Järkeilin, että välivuoden voi pitää myöhemminkin, lähteä vaikka vaihtoon tai käydä reissut lyhyemmissä osissa. Nyt tajuan, että haaveet ovat helppo unohtaa, jos niiden kanssa on yksin. On mutkattomampaa tehdä niin kuin on helpointa ja piilottaa ne loputtomalle things to do before you die -listalle.

Hain siis yliopistoon, luin aineistot ja suuntaan viikon päästä pääsykokeisiin. Jos pääsen sisään, keksin uudet haaveet. Jos en pääse sisään, kaivan listan esiin ja alan töihin. Saatan ehkä salaa toivoa jälkimmäistä lopputulemaa. Mitä voin sanoa, helppous on suhteellinen käsite!

Tuli mitä tuli, isoimmat muutokset hiipivät äänekkäästi ja aivan liian nopeasti kohti. Onneksi ehdin vielä kirjoittaa tämän tutulla sohvalla tuttuja maisemia katsellen, ja jo tutuksi tulleesta rakkaasta toimettomuudesta nautiskellen. Ehdin kiertää lempimetsälenkit, nähdä tuttuja rakkaita ystäviä ja syödä äitin tekemää ruokaa. Ehdin pillittää veljen kanssa leffoja katsellessa, nukkua omassa sängyssä ja suunnistaa puoli unessa tutun reitin jääkaapille. Ehdin heittää heipat monille ihanille asioille.

Kunkoululoppuu_blogi_A-S_IMG_9891Apua, ajaudun aina näihin tunnelmiin. Pointti näin viimeisen blogin kunniaksi on, että älkää unohtako unelmianne, viettäkää ihana kesäloma ja olkaa iloisia valinnan vaikeuksista. Peace out, ehkä me törmätään vielä joskus!


Aino-Sofia Orjasniemi

Kirjoittaja on abi, joka opiskelee Rovaniemellä Lyseonpuiston lukiossa.