Intohimo rakentamiseen ohjasi uravalintaa

| Artikkeli

Intohimo rakentamiseen johti jo nuorena Jussi Nurmisen opiskelemaan rakennusalan työnjohdon koulutusohjelmaa Tampereen ammattikorkeakouluun.

– Ammattikoulusta hankittu talonrakentajan perustutkinto ja sen tuomat työtehtävät eivät täyttäneet intohimojani rakentamisesta. Halusin enemmän vastuuta, Jussi Nurminen tiivistää.

Etelä-Pohjanmaalla syntynyt nuori rakentaja sanoo olevansa ahkera ja positiivinen luonne. Halu oppia ja kehittyä rakentamisen maailmassa avasi lopulta ryhmähaastattelutilanteessa oven Lemminkäinen Talo Oy:lle vuonna 2013.

Työtehtävät ovat olleet haalariharjoittelija ja sen jälkeen kahtena kesänä työnjohtoharjoittelija. Syksyllä Nurmisen kesätyösopimusta jatkettiin.

Lopulta hän teki myös opinnäytetyönsä samalle yritykselle.

– Oli tarve saada työmaan ”itselleluovutukselle” tekijä, ja minä tarvitsin aiheen opinnäytetyöhön. Itselle luovutuksessa mestari tsekkaa ”työlistasta” kaikki tehdyt asiat, eli samat asiat kuin itse lopullisessa luovutustarkastuksessa. Ehdotin työnantajalle, että toteuttaisin opinnäytetyön itselleluovutuksesta, tamperelainen muistaa.

Miksi rakentaminen on tulevaisuuden ala?

– Kautta historian ihminen on rakentanut tai korjannut rakennettua ympäristöä. Uskon, ettei rakentaminen lopu koskaan. Jatkuvasti kehittyvä maailma vaatii rakennusten ylläpitoa, uudistamista ja uusien rakennusten rakentamista.

Onko rakennusala miehinen?

– Rakennusala on miesvaltainen. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivät naiset voi toimia alalla. Moni nainen voi olla jopa miestä sopivampi moneen tehtävään.

Digitalisoituminen näkyy myös rakentamisessa.

– Rakennusalalla on tällä hetkellä käynnissä suuri digitalisoituminen. Tämä aika tarjoaa monen eri alan osaajalle työtä. Lisäksi työympäristössä tietyt asiat säilyvät ennallaan, mutta joka päivä ympäristö hieman muuttuu.

Hankkeet ovat pääsääntöisesti projekteja, jotka kestävät muutamasta päivästä muutamaan vuoteen. Rakennusalalla voi myös ylpeänä sanoa, että on ollut mukana luomassa jotain konkreettista ja pysyvää.

 

Teksti ja kuva: Jari Kostiainen