Kanttorilla on vapaus toteuttaa itseään

| Ammattiesittely, Artikkeli, Henkilökuva, Kirkon ammatit

Kanttori ei ole vain kirkkoon ilmestyvä sunnuntaisoittelija. Hän on taitava muusikko, joka tarpeen tullen muuntautuu tapahtumatuottajaksi, kerhonohjaajaksi tai näyttelijäksi.

Riikka Jäntti on toinen Hakunilan seurakunnan kanttoreista. Hänen työtehtävänsä painottuu erityisesti lasten ja perheiden pariin, mutta viikon aikana kohdataan kaikenikäisiä. Kanttori ei tyypillistä työviikkoa näe, sillä jokainen tilaisuus vaatii oman suunnittelunsa yhdessä eri ihmisten, kuten toisten työntekijöiden, kuorolaulajien, soittajien ja muiden seurakuntalaisten kanssa.

– Ensiksi pitää miettiä tilaisuuden luonne, ohjelmisto, minkälaiset kappaleet toimivat muusikoiden kanssa ja harjoitella ne yhdessä. Lopuksi toteutetaan se varsinainen ulospäin näkyvä palanen, Riikka kertoo.

Kanttorina jo kouluiässä

Riikan tie kanttoriksi alkoi lukioikäisenä, kun hän sai tilaisuuden toimia kanttorin sijaisena. Vaikka pianon soittaminen oli tuttua puuhaa, olivat urut vielä tuntematon soiteltava.

– Se oli ihana ajatus, että uskallettiin luottaa nuoreen ja päästää hänet kokeilemaan siipiään. En ollut soittanut urkuja ollenkaan, mutta pelkällä pianonsoittotaidolla niitä pystyi kuitenkin soittamaan. Se jalkio oli sitten erikseen opeteltava, Riikka muistelee.

– Sitten tajusin, että tämähän on aika kivaa ja monipuolista duunia! Olin tavallaan kasvanut seurakunnassa käymällä sen päiväkerhoissa ja kuoroissa, joten minulla oli pieni ajatus siitä, millaista kanttorin työ on.

Tee työstäsi itsesi näköinen

Millaista on kanttorin työ? Riikka Jäntti soittaa urkuja
Riikka lähti Karttulasta opiskelemaan Helsinkiin kanttoriksi. Hän kehottaa pohtimaan myös sellaisia aloja, jotka eivät tule ensimmäisenä mieleen.

Lukiosta valmistumisen jälkeen Riikka suuntasi pienestä savolaiskunnasta opiskelemaan pianonsoittoa ja yksinlaulua Helsingin Konservatorioon sekä urkujensoittoa harjoitusoppilaaksi Sibelius-Akatemiaan. Myöhemmin hänet valittiin opiskelijaksi Akatemiaan, josta hän valmistui musiikin maisterina.

Opintojensa loppupuolella Riikka haki ja aloitti työn Hakunilan seurakunnan kanttorin vuorotteluvapaan sijaisena. Monen vuoden jälkeen hän viihtyy edelleen samassa seurakunnassa.

– Lasten kanssa toiminen on pitkään ollut se omin juttu. Lapset eivät valehtele. Jos vetää juttuja huonosti ja heitä ei kiinnosta, niin se näkyy ja sitten muskariin tai kuoroihin ei tulekaan ketään. Siksi sitä haluaa tehdä hyvin. On ihanaa, kun välillä lapset huutavat tervehtien jo kaukaa, Riikka nauraa.

– Tämä on sellainen innovatiivinen yhteisö. Täällä on ollut hyviä esimiehiä, jotka luottavat työntekijän panokseen ja antavat vapauden toteuttaa omia kiinnostuksen kohteitaan. Sellainen toiminta ruokkii työskentelyä.

Kohtaa tuntematon avoimesti

Nykypäivänä kanttorilta ja kirkon työntekijöiltä vaaditaan yhä enemmän valmiutta suoriutua monenlaisista tehtävistä, vaikka ne eivät aina kuuluisikaan omaan toimenkuvaan. Työ- tai opiskelupaikan saamista ei haittaa, vaikka evankeliumit ja virret olisivat vain hämäriä muistikuvia, sillä opiskellessa ja työskennellessä oppii paljon.

On kuitenkin tärkeää kohdata hengellisiä asioita avoimesti, koska muutoin seurakuntatyö saattaa tuntua hankalalta.

– Ammatinvalinta voi olla vaikeaa, mutta kannattaa pitää silmät auki tällaisillekin aloille, jotka eivät heti ensimmäisenä tule mieleen. Täällä pääset käyttämään monenlaisia lahjoja. Olen ollut todella tyytyväinen omaan valintaani, Riikka neuvoo.

Teksti ja kuvat: Ari Ojanperä

Artikkeli on tehty yhteistyössä Kirkkohallituksen kanssa.


Share on FacebookTweet about this on Twitter