Kun koulu loppui – kolme muistoa lukion päättymisestä

Artikkeli, Henkilökuva

Hienoja kokemuksia, ikimuistoisia juhlia, haikeita hetkiä – Isac Elliot, Sara Parikka ja Aapeli Räsänen kertovat lukion päättötunnelmistaan.

Sara Parikka

Parhaana lukiomuistona mieleen nousee lukion toisella vuosikurssilla tehty musikaali, jossa esitin räppäriä. Tietysti myös penkkarit, vanhojentanssit ja abipäivä olivat mieleenpainuvia hetkiä.

Kirjoituksia jännitin – olin tuolloin näytellyt täysipäiväisesti Salkkareissa jo muutaman vuoden, ja vaikka työnteon ja opiskelun yhteensovittaminen oli mahdollista, vei näytteleminen silti aikaa lukemiselta. Oli helpotus saada kirjoitusten tulokset, ja lopulta myös lakki päähän!

Ylioppilasjuhlani olivat aika perinteiset: sukulaisia, ystäväperheitä ja paljon hyvää ruokaa. Illalla lähdettiin kavereiden kanssa Kaivohuoneelle juhlimaan. Hauskaa oli ja pitkäksi meni – kotiin Kirkkonummelle palattiin vasta aamujunalla.

Lukion jälkeen tuntui siltä, että tästä se elämä lähtee ja vapaus alkaa. Niin lähti, ja niin alkoi: matkustimme kaverini kanssa Thaimaahan kolmeksi viikoksi. En ole lukion jälkeen juurikaan käyttänyt ylioppilaslakkiani, mutta kyllä se tallessa on.”

Saran kotisivut: saraparikka.com

Aapeli Räsänen

Urheilulinjan ryhmähenki oli huikea ja lukioajoista jäi hyvä fiilis. Koulusta tai jääkiekosta ei tarvinnut tinkiä, kun opon kanssa suunniteltiin miten suorittaisin opinnot lyhyemmässä ajassa ja lähtisin jenkkeihin pelaamaan. Tärkeä osa opintojen suorittamista oli tsemppaava ryhmänohjaaja, joka auttoi saavuttamaan tavoitteet.

Sain pitää meidän koulun ylioppilaspuheen, mikä oli suuri kunnia ja mieleenpainuva kokemus. Lakkiaiset olivat hienot ja tuntui siltä, että uusi sivu aukesi elämässä. Perheen esikoisena valmistuminen oli niin sanotusti ensimmäinen lyyra äidin mekkoon ja haikeaa vanhemmille. Upean päivän päätteeksi lähdettiin vielä kavereiden kanssa kaupunkiin juhlimaan.

Pelaan tällä hetkellä Boston Collegen yliopistojoukkueessa. Toiveena on pelata pitkä ja ehjä ammattiurheilu-ura ja saada korkeakoulututkinto. Yksi urheilijan uran hyvistä puolista on se, että saa funtsia muita tulevaisuuden suuntia omaan tahtiin.”

Aapeli Twitterissä: @Aapeli8

Isac Elliot

Lukio oli itselle niin sanotusti the first stage of adulthood, eli sain ottaa enemmän vastuuta ja opiskelun eteen piti myös taistella.

Mieleenpainuvinta oli kun menin musiikkilinjan pääsykokeisiin. Nolotti, sillä olin ylivoimaisesti huonoin teoriakokeessa. Pääsin kuitenkin kertomaan opettajille, että on muitakin tapoja tehdä ja rakastaa musiikkia. Intohimoni teki vaikutuksen ja tulin valituksi.

Lakin päähän saatuani oli helpottunut fiilis, ja todistus oli mieleinen. Isot lakkiaisjuhlat pidettiin kotona, missä oli paljon ystäviä ja hauska meno. Oli hienoa juhlia saavutusta, joka ei liittynyt musiikkiuraan. Jatkoilla oltiin kavereiden kanssa bilettämässä, mistä seurasikin vuosisadan olot!

Olen ajatellut käydä kauppiksen ruotsiksi, jotta oppisin pyörittämään omaa musiikkibisnestä. Sitä ennen aion viettää pari vuotta keskittyen sataprosenttisesti musiikkiin.”

Isac Instassa: @isacelliot

Artikkeli on aiemmin julkaistu painettuna versiona Kun Koulu Loppuu -oppaassa 2020.

Teksti: Leila Välimaa, Kuvat: Boston College Athletic, Ryan Saradjola


Leila Välimaa