Valinnan vaikeutta – Elämää suurempi koettelemus

| Blogi

Hellurei!

Nyt olisi luvassa lukiotilitystä. Ylioppilaskirjotukset alkoivat muutama viikko sitten. Stressasin luonnollisesti kesästä asti, ja sitä enemmän, mitä lähemmäs mentiin. Tärkeintähän tietenkin oli vatvoa mitä syödä, mitä laittaa päälle ja mitä ajatella.  Nyt mietin jo kevään kirjotuksia, joten tässä hiukan vinkkejä teille, joilla on sama edessä.

Ensinnäkin, älkää aloittako lukemista liian aikaisin. Kukaan ei jaksa opiskella intensiivisesti kolmea kuukautta, eivätkä yksityiskohdat pysy matkassa. Suosittelisin varaamaan maksimissaan paria kuukautta ja aloittamaan kielistä.

Pelkkä lukeminen ei ilmeisesti riitä, vaan vanhojen yo-kokeiden tekeminen olisi suotavaa. Tehtävätyypit kannattaa myös tarkistaa, sillä mie päädyin väkertämään kahdeksan esseetä, kun kolme olisi ollut riittävästi.

Mie murehdin itse tilannetta enemmän kuin sitä, osaisinko mitään. Tarkistin vähintään kymmenen kertaa, ettei vaatteissa tai eväissä ollut tekstiä. Olin myös varma, että kuuden tunnin istumisen jälkeen en ehkä osaisi enää kävellä.

Salissa istuessa tuli kuitenkin ylpeä olo. Ajattelin, että vitsit me tehtiin tämä. Aloin hymyillä holtittomasti, kunnes valvoja katsoi sen liian epäilyttäväksi ja heitti varoittavan katseen.  Älkää siis murehtiko tilannetta, koska se on turhaa, ja mie huolehdin teänki puolesta.

Yksi epäuskottavin vinkki on, että uskokaa opettajia, jotka hokevat: ”Teette tätä ainoastaan itsenne vuoksi.” Mie ymmärsin sen vasta kun kuusi tuntia oli ohi, eikä kukaan salin ulkopuolella kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Ei rohkaisevia eikä ihailevia hymyjä, vaikka olin juuri selvinnyt elämää suuremmasta koettelemuksesta.

Tämä ei ehkä tule kenellekään yllätyksenä, mutta varautukaa paniikkiin. Abivuosi konkretisoituu ja iskee tajuntaan yleensä pahimmalla mahdollisella hetkellä. Tajusin, että noin 12 viikon päästä alkaa lukuloma, kirjoitukset tulevat taas, pääsykokeet lähestyvät ja päätöksiä on pakko alkaa tehdä.

Siispä annoin monta viikkoa tuloillaan olleen flunssan ottaa ohjat. Viikko lääketokkurassa on yllättävän hyvä defenssi. Ei tosin riittävä, sillä tajusin, etten oikeastaan ole selvinnyt vielä mistään. Mutta sitten kun olen, aion ihailla itse itseäni. Viimeisin vinkki onkin se tärkein — muista kehua itteäs!


Aino-Sofia Orjasniemi

Kirjoittaja on abi, joka opiskelee Rovaniemellä Lyseonpuiston lukiossa.