Valinnan vaikeutta – ”Muut tekee mitä ne osaa, sie teet mitä sie haluat.”

| Blogi

Hellurei!

Tänään on hyvä päivä. Uudet kengät tulivat postissa, pääsin vihdoin kokeilemaan kauan to do -listallani ollutta tennistä ja lähdin illalla spontaanille kuvausreissulle huomattuani superkuun taivaalla. Tämä on myös lempivuodenaikani. Illat ovat pimeitä, vettä satelee, asvaltti kiiltää, puut alkaa kellastua ja aamulla kouluun lähtiessä koko kaupunki on usvan ja kuuran peitossa. Syysfiilistely toimii aina!

Mulla oli kuitenkin ihan oikeaakin asiaa. #Olenhyvä- kampanjan innoittamana lähdin kahlaamaan läpi nettitestejä. Tiedättehän, testaa mihin ammattiin sovellut, mitkä ovat vahvuuksiasi, millainen työntekijä olet, onhan noita.

Ensimmäisen testini tein yläasteella. Sopivin ammatti oli kuulema ahtaaja. Googletin, mutta se kuulosti yhä järjettömältä. Joillakin testit toimivat, mutta itse käytän muita aseita vahvuuksien metsästyksessä.

Nuorempana murehdin, ettei minulla ole mitään harrastusta, jossa olisin huippulahjakas tai jota treenaisin intohimoisesti. Apua, ihan kuin olisin jo ikäloppu! Sanottakoon siis, että välillä ajatus kummittelee.

Huomaan kuitenkin, että aina kun olen asiaa märehtinyt, en ole harrastanut mitään. Ensin pitää siis kokeilla. Testit antavat suuntaa, ja jo olemassa olevien taitojen miettiminen tekee ihmeitä itsetunnolle, mutta jos haluaa sanoa: ”olen hyvä”, täytyy etsiä se jokin missä olla hyvä.

Minä pelkäsin hevosia, ennen kuin lampsin tallille ja nousin selkään. Muutaman kerran jälkeen pelko alkoi hävitä, ja nyt muutaman vuoden jälkeen uskallan sanoa olevani hyvä ratsastamisessa.

Kun sain ensimmäistä kertaa järjestelmäkameran käteeni, olin varma, että jos painan nappia, laite räjähtää käsiin. Vuotta myöhemmin sain oman kameran ja aloin räpsiä. Nyt voin sanoa, että olen hyvä valokuvaamisessa.

Isäni on aina sanonut, että muut tekee mitä ne osaa, sie teet mitä sie haluat. Halusin ratsastaa ja halusin valokuvata. En osannut, mutta halusin. Kun haluaa tarpeeksi, kaikki on mahdollista. Klisee, mutta totta. Kokeilkaa, jos ette usko!

Välillä en pysty sanomaan olevani hyvä. Kerron teille sadun.

Juttelen Konsta Punkan ja Hanna Tardiveaun kanssa. He kyselevät taidoistani, enkä tiedä mitä sanoa. Kysyn heiltä ovatko he hyviä.  He vastaavat kyllä, ja minä mietin miten voin käyttää samaa sanaa, kun tiedän heidän olevan parempia.

Hyvä ei kuitenkaan tarkoita täydellistä. Ei myöskään ole olemassa asteikkoa hyvälle. Sanan käyttäminen ei ole haaste muille. Se ei tarkoita, että olisi paras, ja haluaisi todistaa olevansa parempi.

Minäkin vastaan kyllä, ja lisään instagramiin ratsastuskuvan yhdellä tunnisteella #olenhyvä. Lisätkää teki!


Aino-Sofia Orjasniemi

Kirjoittaja on abi, joka opiskelee Rovaniemellä Lyseonpuiston lukiossa.