Valinnan vaikeutta – ”Olen järkyttynyt siitä, etten ole järkyttynyt.”

| Blogi

Kunkoululoppuu-sivuilla seurataan lukuvuoden ajan valintojen äärellä olevia nuoria. Ensimmäisenä bloggaa rovaniemeläinen Aino-Sofia Orjasniemi.

Heippa. Mie olen Aino-Sofia, 18-vuotias tyttö, jonka viimeinen vuosi lukiossa on aluillaan. Ei niin kevyt laskeutuminen opiskelijan arkeen tietää ainakin yo-kirjoituksiin valmistautumista ja tulevaisuuden suunnittelua. Jes!

Ennen kuin pääsette lukemaan opiskelufilosofointeja kerron, kuka oikeastaan olen. Olen haaveileva ja ruokaa rakastava perfektionisti, jonka persoonan kaksijakoisuus on välillä ongelmallista. Rakastan suklaata, metsiä ja valokuvia. Haluan matkustaa, ratsastaa, kuvata, kerätä kateutta herättävän kirjakokoelman ja lukea kaikki sen kirjat. Tykkään myös kirjoittamisesta, ja päädyinkin kesätyön päätteeksi bloggaajaksi tänne kunkoululoppuu.fi-sivustolle.

Missiona minulla on kirjoitella kuulumisia tulevan lukuvuoden verran, ja suunnata sen jälkeen välivuoden viettoon. Samaistukaa, etsikää vertaistukea, järkyttykää tai huojentukaa lukiessanne, tästä se lähtee!

Kun peruskoulu pari vuotta sitten loppui, ajattelin, että nyt koittaa vapaus. Kliseiset elämänohjeet osoittautuivat kuitenkin paikkansa pitäviksi ─ vapaus tuo mukanaan myös vastuuta.

Ensimmäisen lukiovuoden aikana sain useamman kuin yhden hermoromahduksen kurssitarjottimista, stressasin koeviikkoja ja murehdin kirjoituksia, jatko-opiskelupaikkaa ja mietin ehkä hieman draama queenin elkein, mitä haluan loppuelämälläni tehdä.

Toisin kuin voisi luulla, en oivaltanut kuinka turhaa tuo kaikki oli, sillä olen mestari tekemään kärpäsistä härkiä. Te, jotka aloitatte lukiossa tänä syksynä, nyt on aika järkyttyä.

Yritin muistella milloin viimeksi oli kesäloma. Sellainen todellinen loma ilman töitä, kirjoituksia, kesälukiota, rippileirejä tai mitään muutakaan pakollista. Niitä kesiä on ikävä, ja niistä kesistä tuntuu olevan ikuisuus. Sai olla monta viikkoa reissussa, venyä sängyssä iltapäivään tai piuata ulkona kaiket päivät. Sai juosta avojaloin, ilman meikkiä kaverilta toiselle, ja ostaa mehukaupan pidosta tienatuilla rahoilla pelkästään jäätelöä.

Siinä ikävöidessäni tajusin kuitenkin sen verran, että loppujen lopuksi työt ja opiskelu vievät vain pienen osan päivästä. Aika, jonka normaalisti nukkuisin turhaa varastoon, on tänä kesänä pyhitetty opiskelulle.

Joku voi kauhistella herätyskellon soimista kesäaamuna. Joku toinen voi järkyttyä siitä, kuinka aikaisin aloitin kirjoituksiin valmistautumisen. Itse olen järkyttynyt siitä, että en ole järkyttynyt tai kauhistunut.

Ehkä olen vähän nörtti, mutta muutaman viikon aikana olen oppinut tykkäämään aikaisista tehokkaista aamuista. Nytkin ulkona paistaa aurinko, päivä ei ole vielä edes puolessa ja ahkerana tyttönä olen saanut tämän päivän lukemiset luettua. Ehdin jopa laittaa kunnollisen aamupalan ja syödä sen terassilla. Loppupäivä muistuttaakin oikeastaan niitä vapaita kesiä, joita minulla oli niin kova ikävä.

Vielä on kesää jäljellä, nauttikaa!


Aino-Sofia Orjasniemi

Kirjoittaja on abi, joka opiskelee Rovaniemellä Lyseonpuiston lukiossa.