Valinnan vaikeutta – Tulee ikävä!

| Blogi

Hellurei!

Avasin tänään joulukalenterin luukun. Kello oli silloin vasta vähän yli puolenpäivän, mutta aurinko oli jo laskemassa. Katsoin ikkunasta vaaleanpunaista kaamostaivasta, kunnes sininen hetki vei vähitellen voiton. Kyllä nyt saa laittaa joulumusiikkia soimaan ja korkata ensimmäisen glögipullon!

Tässä joulua fiilistellessä ajauduin ajatuksissani syksyyn. Tajusin, että olen enää pari kuukautta koulussa.

Seuraavaksi huomasin, että koko syksy on ollut täynnä viimeisiä kertoja. Viimeinen matikan kurssi on kahlattu loppuun eikä koulu ala enää kertaakaan ennen kymmentä. Se tarkoittaa sitä, että viimeinen aamunavaus meni sivusuun.

Salikorttikin päättyy jouluun, eikä uutta ole järkevää hankkia; enhän mie asu täällä enää kauaa.

Olen syksyn aikana valittanut moneksi vuodeksi varastoon, ja todennäköisesti jatkan, kunnes valkolakki on päässä. Lukio on totta kai raskasta, mutta myös ihanaa. On uusia ihmisiä ja kursseja, jotka oikeasti kiinnostavat, bileitä, vanhojentanssit sekä tietysti penkkarit. Muutaman kuukauden päästä tutuille ympyröille täytyy sanoa heipat, ja rakentaa rutiinit uudestaan.

Minun olisi pitänyt nauttia jokaisesta päivästä, silläkin uhalla, että olisi mennyt kliseeksi koko touhu. Olisi pitänyt hymyillä kävellessä syksyn viimeisissä sateissa koulusta kotiin.

Koulun eteen ilmestyneet katolta putoavasta lumesta varoittavat punakeltaiset nauhat olisi pitänyt ottaa kiitollisena vastaan. Menin sentään itsepäisenä nauhojen ali ja liukastuin puolimatkassa ulko-ovelle, kuten kahtena vuonna aiemmin. Onneksi lukion porraskaiteisiin kieputetuista jouluvaloista ehtii vielä nauttia.

Kai minä yritän sanoa, että nauttikaa vielä, jos voitte. On haikea fiilis ja pelottaa vähän. Pelottaa päättää, hirvittää lähteä. Suunnittelukin kulkee kehää; mutta, entä jos, en tiedä. Eteenpäin ei pääse, paikoilleen ei halua jäädä.

Muutanko Turkuun tai Helsinkiin vai Rovaniemeä pohjoisemmas? Pidänkö välivuoden vai haenko heti? Onko kirjallisuus vai psykologia se, mitä haluan opiskella? Onko yliopisto ylipäätään minun paikkani, vai hakisinko ammattikorkeakouluun valokuvauslinjalle? Miksei kukaan kertonut, kuinka vaikeaa on valita?

Oikeastaan ei ole väliä minne menen tai mitä teen. Kuitenkin tulee ikävä.


Aino-Sofia Orjasniemi

Kirjoittaja on abi, joka opiskelee Rovaniemellä Lyseonpuiston lukiossa.